Ukkosta, aseita ja ostoksia

Viimeinen päivä Beijingissä kääntyy illaksi. Tulin juuri taksilla majapaikkaan, ostokset heitin huoneeseen ja kipaisin alakerran baariin. Taustalla joku porukka katselee taas kotiteatterista jotain videota. Käytin tänään aikaa dvd- ja cd-kaupassa, kun siellä sattui olemaan kielitaitoinen myyjä. Halusin ostaa joitain elokuvia, joissa puhe on kiinaksi ja tekstitys englanniksi. Niitä kannettiin eteen aimo nivaska, suurin osa valitettavasti erilaista toimintahömppää. Ostin pari kiinalaista nykyelokuvaa ja uusimman Harry Potter - leffan kiinaksi dupattuna, englanninkielisillä teksteillä (saa lainata). Pyysin vielä nuorta myyjää viskaamaan pinon päälle mielestää parhaan kiinalaisen levyuutuuden. Ajelin myös pari kertaa metrolla, se on loistava ainakin ruuhka-ajan ulkopuolella. Kolmen yuanin kertalippu (joita kannattaa varmaan ostaa useampi kerralla), kyltit ja kuulutukset englanniksi ja tietenkin ylivoimainen nopeus. Kello tulee puoli kahdeksan, ja olutpullo tyhjeni, on illan gintonicin vuoro !

En voinut olla menemättä Foreign Language Bookstoreen, ja sieltä ei ihan pienen kassin kanssa voinut lähteä. Kiinan kielen oppimateriaaleja ja pari kirjaa, ja kaksi Beijingin karttaa. Karttojen kanssa on ollut joko huono tuuri tai ne ovat tilapäisesti loppuneet, jouduin ostamaan yhden aivan puhki selatun kappaleen eikä hinta pudonnut vaikka katsoin kartan taittelukulmien reikien läpi vetoavasti myuyjättäreen.

Ei täällä pelkästään ole shoppailtu, vaan aamutoimien jälkeen painelin sotamuseoon. Museon virallinen nimi oli englanniksi muistaaksni "Kiinan kansan vallankumouksen sotamuseo" tai jotain sinneppäin. Osa museon tavaraa olikin kaikenlaista sotavempainta raketista sapelein ja kivinuijiin. Kiinnostava tykistökranaatien sytytinkokoelma, jos on alan harrastaja (kai niitäkin on ?). Varsinaisena tarinana museossa kuitenkin kerrottiin Kiinan 1900-luvun historia 50-luvun alkuun asti ns. virallisen kaavan mukaan. Korean sodan osasto taisi olla ainoa, jossa yhtään kylttiä ei ollut käännetty englanniksi. Ajauduin tähän museoon monista syistä, mutta tärkein oli se että museon ylimmässä kerroksessa on juhlan tyylin mukaisesti esitelty Kiinan kansan vapautusarmeija saamoja lahjaesineitä. Ja juuri tämä jäi näkemättä, sen verran kiinankielinen museo oli että kokoelman sijainti selvisi vasta museon portin ulkopuolella olevasta opastaulusta jota en hölmöyksissäni lukenut tarpeeksi tarkkaan. Sotaisuuden korostus ja armeijan rooli on monin tavoin näkyvä, sotilaan Tianmenin aukiotakin vartioivat, poliisit vain auttavat. Siihen kai museo ja sen nimikin liittyt, ja aikamoinen dinosaurus se omalla alallaan on. Tämä museo pitäisi museoida.

Otin keskustasta ostoskävelykadun (vajaa kilometri Tianmeniltä itään) päästä taksi, vasta kolmas suostui lähtemään. En tiedä miksi, aika usein tätä paikkaa on joutunut kuskeille kartalta neuvomaan. Oli siis ihan hyvä valinta tulla tänne, osaan jo jonkun verran maamerkkejä. Yhdessä risteyksessä on hotelli, jonka englanninkielinen nimi on Rich Hotell, ja se ei todellakaan sellaiselta näytä. Toista reittiä etelän kautta idästa päin tultaessa on jalankulkusilta, johon on neonvaloin kirjoitettu se Einsteinin kaava jonka kaikki osaavat ja differentiaali- ja integraalilaskenta I - kurssilta tuttu väliarvolause. Matematiikan opinnoista on yllättävää hyötyä. Suurin osa taksikokemuksista on erittäin hyviä, ja tänäänkin kuski osasi vähä englantia ja kurvaili hyvin näppärästi hotellille. Mittari pannaan yleensä päälle, ja matkanteko on halpaa.

Eilen kaikki oli toisin. Päätin lähteä edes yhden kerran tällä reissulla baarikierrokselle. Beijingissä opaskirjat mainitsevat enismmäisenä Sanlitunin (muistankoha nimen ?) baarikadun, joka oli kaupungin ensimmäninen. Nappaan hotellin edestä taksin jotain puoli kymmenen maissa, ja kuski ei käänny ympäri ja aja isoille väylille vaan lähtee jostain syystä puskemaan kapeaa hutongia pahimpaan ostos- ja muuhun puuhailuruuhkaan. Siinä mennään puoli tuntia kilometrin- kahden matkaa, jokaisessa ahtaassa paikassa toimitaan täkäläisen tavan mukaan. Ensin kaikki kiirehtivät ahtaaseen paikkaan tai risteykseen, ja sitten hiljakseen koitetaan purkaaa sumaa. Lopulta päästiin väljemmille vesille, ja muutaman sadan metrin päähän baarikadusta. Matkalla alkoi sataa, ja kun nousi autosta ukkkonen jyrisi yläpuolella ja sade kiihtyi. Sateenvarjo oli hotellissa, kiirehdin kohti baareja ja sateensuojaa. Saavuin kadun alkupäähän kun vettä tuli jo ihan kunnolla, ja kyllä sielläbaareja oli. Vielä enemmän oli nuoria miehiä joita kiinnosti jostain syystä kovasti se, tarvitsisinko hierontapalveluita. Kuka lienee sanoikin "they don't take no for an answer", täällä se päti. Yhden kioskin lipan alla sain suhteellisessa rauhassa juotua pullon olutta, ja sateen hieman hellittäessä sain taksinkin. Kuski rypisteli hartaasti otsaansa, raapi kaljuaan ja keksi sitten oivan ja nopean ajoreitin hotellille. Muslimien kuppila oli auki, nautin muutaman lammasvartaan ja päätin baarikierroksen siihen. Huomenna on aikainen herätys, vaikka lento lähteekin vasta 10:55, joten eiköhän ole aika viettää reissun ensimmäinen turistiporukkailta ja pakkailla kamoja.

Beijing 25.5.2006 20:00