Taivaallisen rauhan aukiolle ei taivas näy

Taivaallisen rauhan aukio on todella iso. Tuli vierailtua sen molemmille puolille pystytetyissä massivisissa kolosseissa. Kiinan historian museo on remontissa, ja eipä kai vallankumouksen museo kovin pitkiä jaksoja ole auki ollutkaan. Kaipa historiaa 1900-luvulta koitetaan kirjoitella 2008 kesäolympilaisiin valmiiksi ? Toinen on se tv-uutisista tuttu kongessipalatsi, sielläkin huomasi oikeastaan vasta sisällä miten iso sekin on. Mittakaava on ihmeellinen juttu.

Mutta miten ne kisat täällä voidaan pitää ? Aukio on niin valtava, että että saasteusva hämärtää Maon jättikuvan, se näkyy kuin usvan läpi. Kuka voi urheilla, kun aurinko vain pilkottaa vain vaivoin savusumun läpi. Ilmaa on todella ikävä hengittää, ja asiaa ei helpota tuon savusumun sakeus ja kieleen tarttuva kelmeä maku. No, lähteehän se jollain pois...

Kehuin Xianiin saavuttuani toisen luokan (ns. hard sleeper) makuuvaunuja ihan mukaviksi. On niissä huonotkin puolensa. Aika ahdasta on, ja kun jouduin kipuamaan keskipedille (loosissa on kuusi petiä, kolme molemmin puolin) se vaati hieman kiemurtelua. Alaketaan majoittui kaksi hampparia ja sievä neiti, joka ei toki voinut mennä eteiseen tupakalle vaan kärytteli ylkiensä kanssa iltamyöhään punkallaan. Raivostuttavaa !

Ravintolavaunussa taas oli hauskaa, ystävällien henkilökunta auttoi kielitaidonta tilaamaan yksinkertaisella osoittamisen menetelmällä. Tuli tilattua kalaa ja riisiä, kala oli sellainen pienen lahnan näköinen ja kokoinen, mutta ruotoja oli kuin ruutanassa. Sitkeästi nokin sitä puikoilla, ja pöytäseura vaihtui pariiin kertaan, onneksi oli kuitenkin hyvää.

Majoituin seitsemän aikaan aamulla samaan Far East Hotel / Youth hostel - putiikkin jossa olin jo kiinanmatkan alussa. Tiesin sinne ajoreitin, eikä sijainti ole ollenkaan huono. Aamulla olin sen verran väsynyt, että otin "hostellin puolelta" kahden hengen huoneen vaikka se haisi vähän oudolle. Aamiaisen jälkeen ajattelin hieman lepuutta, ja sänkyy istuessani ihmettelin kun sukasta jäi lakanaan märkä jälki. Tallustin takaisin kohti kylpyhuonetta, ja huomasin että kokolaittiamatto oli muutaman neliön alueelta märkä, ja hajukin muistui mieleen. Ei ollut mitään kiinalaista ilmanraikastajaa, vaan homeen kirpeä tuoksuhan se oli ! Jotenkin sain kuitenkin itseni hillityä, kävelin kamoineni respaan ja kerroin että huoneessa on vikaa. Kun luvattiin siivota, sanoin että ei taida ihan auttaa, on tainnut tulla isompi vahinko. Olin tässä vaiheessa jo huoneen maksanut, täällä ei elellä hotellissa velaksi. Aika nopeasti minulle järjestyikin varsinaisen hotellin puolelta kahden hengen huone, katsotaan miten laskun kanssa käy perjantaina. Kahden tähden hotelli...

Vielä yksi päivä täällä, ja aion ottaa sen aika rennosti. En usko, että jaksan lähteä Kiellettyyn kaupunkiin tutustumaan, se olisi koko päivän urakka.

Muutamakin tuttava on tiedoittanut eurooppalaisen kevyen musiikin viime aikojen tapahtumista. Tiettävästi paluutani juhlistetaan asianmukaisin menoin Kauppatorilla. En kommentoi sen enempää kuin Kiinan television jonkun kanavan viime sunnuntain pääuutislähetys. Siinä kerrottiin viimeisenä kevytuutisena, että Suomi on voittanut merkittävän kulttuurikilpailun, näytettiin lähikuvaa ja ääntä muutamasta esiintyjästä ja jossain taustakuvassa vilahti noin tulitikkuaskin kokoisena se voittajakin. Maohan kavereineen julisti muistaakseni 1958 jotenkin näin: antaa tuhannen kukan kukkia, antaa sadan koulukunnan kilpailla ! Puutarhurit tulivat sitten hieman myöhemmin, ja perkailivat. Kilpailukin meni aika kovaksi.

Beijing 24.5.2006 20:00