Pyykkipäivä Xiannissa

Junamatka sujui hyvin, kaikki puheet toisen luokan makuuvaunujen tungoksesta ja epäsiisteydestä ovat ainakin eilisyön kokemuksella liioiteltuja. Tietysti junan vessa on reikä lattiassa, ja tunnelma on aika tiivis. Kolmen kerroksen pedit ovat kuuden hengen loosheissa, ei mitään verhoja, vuodevaattet ja huopa talon puolesta. Olen kai jo aikasemminkin kertonut, että en voi kovin helposti lukea blogini kommentteja, mutta huomasin että eiliset tekstiviestit on joku sinne kerinnyt laittaa. Matka sujui rauhaisasti, ja vauvakin nukkui ihan kiltisti. Heräsin ensimmäisen kerran joskus viiden maissa, maisema oli paksun usvan peitossa, punainen kuu paistoi. Kuuden tai seitsemän maisssa join teetä ja söin pari keksiä, aamu valkeni usvaisena, maisema oli aika jyrkkien kukkuloiden ja niitä halkovien rotkojen vaihtelua tunnelien kanssa. Näihin aikoihin näin myös ensimmäiset luola-asumukset. Xianiin saavuttiin vähän myöhässä, yhdeksän maissa.

Paikallien liikenne on mielenkiintoista, niin Shangaissa kuin paljon rauhallisemmassa Xianissa periaate on se, että nopeat jyräävät hitaat ja isot ruhjovat pienet. Kun tämän ymmärtää niin kaikki sujuu aika hyvin. Jalankulkijat keräävät porukan, ja sitten marssitaan yli. Rautatieasemat ovat valtavia, ja ainoa etu ensimmäisen luokan (soft sleeper) lipusta on luultavasti se, että sekä vaunu kuin odotussali ovat ilmastoituja. Silti on yllättävän helppoa löytää oikea laituri ja juna. Asiaa auttaa se, että lipussa junan numero on selkokielisesti luettavissa. Täkäläinen tapa on tulla asemalle noin tunti ennen junan lähtöä, ja kun liput tarkistetaan ennen kuin pääsee laiturille, alkaa jono muodostua jo noin melkein tunti ennen junan lähtöä. Oikeaan jonoon on helppo asettua, riittää kun vilauttaa lippua jollekkin, et taatusti ole ainoa matkustaja. Ehkä tämä varhainen saapuminen on jotain yhtä tyhmää kuin Shangain metron tapa mennä vaunuun ja ulos yhtä aikaa, vähän ruhjomalla.

Majoittauduin kohtuuhintaan (188 yuania vrk) hotelliin, joka sijaitsee aivan keskustassa, nimeltään kai Vapun Päivän Hotelli (First May Hotel). Hotelli on tavallaan piilotettu paikallisen aika suositun pikaruokapaikan taakse, ravintolasalin läpi kävellää hotellin vastaanottotiskille. Aika mainio ruokala, pitkä tiski josta voi osoittamalla keräillä aterian. Kaksi on tullut tänään nautittua, ja ei tietysti kaikki niin kauhean hyvää ole.

Pääsin asemalta niin kätevästi matkaoppaani tiedoilla bussilla keskustaan, että päätin luottaa siihen muutenkin. Sieltä kaivoin tämän nykyhotellin, ja suihkun ja nokosten jälkeen suuntasin kaupungille, hostelliin jota matkaopas kehui hyvien retkien järjestäjäksi, terrakottasotilaathan ovat jonkun matkan päässä idässä.

Täällä on helle ! Tässä kuuden ja puolen miljoonan ihmisen kaupungissa asfaltti hehkuu, ja ilma on paksun savusumun peitossa. Jostain tuttu hieman äitelä haju, luultavasti kivihiilen, matkalla näkyi useampikin hiilivoimala. Hiki nousi pintaan rinkkaa raahatessa, ja turistikaupungin elkeet näkyvät kai siinäkin että kerjäläisten väli on tiuhempi kuin Shanghaissa. Ehkä sekin vaikuttaa, että keskustaa ympäröi 1400-luvulla rakennettu 12 kilometrin mittainen kaupunginmuuri. Matkan varrela alkaa kahvihammas kolottaa, ja huomaan kyltin jossa englanniksi mainostetaan kahvia ja länsiruokaa. Astun baariin, hyllyssä on useampi espressopannu, ja tyttö näyttää englannikielistä listaa: tuplaespresso 44 yuania, ok, tilaan sen. Sitten vilkaisen listaa uudelleen, tekisi mieli jotain terävää. Halvin brandy on 88 yuania, aika paha hinta (melkein kymmenen euroa), no olkoon, enpä aikaisemmin ole mitään tällaista ostanut. Olen ainoa asiakas, ja alkaa kuumeinen toiminta. Ensin baaritiskin poika kiikuttaa espressopannun yläkerran ravintolaan, sitten tyttö tuo näytille jonkun paikallisen brandypullon (700 ml - oudot yksiköt), nyökkään että kelpaa. Lopulta eteen asetetaan kahvikuppi ja espressopannu, tuopillinen jäitä, aromilasi ja tuo brandypullo, ja vielä (olikos tämä vanha venäläinen tapa ?) kaksi sitruunaviipaletta. Nautin kahvin, ja huomaan lähtiessä omistavani myös brandypullon.

No näin kävi, lampsin kohti matkaoppaan suosittelemaa hostellia ja löydän sen. Paikka vaikutta mukavalta, ostan sumeilematta paikan huomisaamuksi terrakottasotilaita katsomaan, hintaan sisältyy myös aamiainen. Vaikka hotellihuoneeni on aivan kelvollinen ja ilmastointikin alkaa olla tarpeen, ihastun hostellin tunnelmaan. Varaan sieltä huoneen kolmeksi yöksi, lauantaista tiistaihin. Jos tiistaina lähden Beijingiin, minulle jää turismiaikaa tuossa kaupungissa vain kaksi päivä. Taida jättää Kiinan muuriin seuraavalle reissulle. Tavaratalon kautta hotelliin, kylpyammeessa sain pyykit pestyä ja ehkä ne täällä helteessä kuivuvatkin.

Ystävä kysyi tekstiviestissä, onko matkaväsymys tai koti-ikävä vaivannut. Ei ole, olen sujahtanut Kiinaan kuin käsi rukkaseen. Alku oli vähän raskas, nuhakuume vaivasi. Kun Shanghaissa noin viikko sitten kävelin hostellin ovesta sisään ystävällinen kiinalaisneiti tervehti näin: "Good morning Sir, you look very tired." Kun tuosta selvisin, on kaikki sujunut tosi hyvin. Reissuni suurin uutinen on tämä: omatoiminen matkailu Kiinassa on ihan mahdollista, ainakin isoimmissa kaupungeissa. Kielitaidosta olisi apua, mutta kyllä pelkällä fraasisanakirjallakin pärjää. Jos haluaa noudattaa jotain erityisruokavalioita, voi tulla pulmia, silloni pitää etukäteen huolehtia siitä että tarpeelliset sanat ja lauseet ovat jossain vihkossa mukana.

Tuli mieleen, etten varmaan ole näin pitkää aika ollut yksikseni ja suomen kielen ulkopuolella, mitä nyt silloin tällöin jotain yksikseni murahdan, tilaa tulee ahtaassakin bussissa. Kuulin Suomesta puhuttavan taksissa, mikäli nyt osasin kiinankielistä uutislähetystä tulkita, Beijingissä ja aika kovassa kuumeessa. Ja en ole juonut brandypulloa, tämä juttu on tosi. Viimeksi kuulin suomenkielisen lauseenpätkän UlaanBaatarissa, pääpostin edessä. Kävelin kaupungin pääkatua länteen, ja yhtäkkiä kuulin tämän: "Kuten Paavo Väyrysen väitöskirjassa todetaan.... ". Loppu hukkui sikäläiseen liikennemeteliin ja tööttäilyhin, vilkaisin olkapääni yli ja näin kaksi aika suomalaisen näköistä miestä, matkalla vastakkaiseen suuntaan. En rynnännyt perään, minulla ei ole sivumennen sanoen mitään ihmeempää Väyrystä vastaan vaikka hänen tuotantonsa onkin jäänyt vähän vieraaksi. Jos nyt kotiin pääsen, niin pakkohan tuo väitöskirja kai on lukea.

Xian, 20:40, 18.5.2006