Niin korkealla ettei ihminen oikein erotu

Vanha kaupunki vei aikaa niin paljon, että ehtinyt kuuluisaan Yu Yuanin puistoon. Monet museot ja puistot menevät kiinni viiden maissa, joten jätin puiston tälle päivälle. Vanha kaupunki oli kyllä nähtävyys, se alkoi lännestä tiheään asuttuna kaksikerroksisten hieman ränsistyneiden talojen alueena. Asukastiheyttä saattoi arvailla kaikkialla roikkuvan pyykin avulla, aika iso se on. Puodit olivat aluksi paikallisten asukkaiden ostospaikkoja ja verstaita, jotka usein toimivat jalkakäytävällä. Muutaman kadun verran oli kirpputorimaista antiikkikauppaa, jossa silmään pisti ehkä erilaisen Mao-krääsän runsaus. Kaikki antiikki on luutavasti hyvin laillista, maastahan ei kai saa viedä mitää ennen vuotta 1949 valmistettua pois.

Vanhan kaupungin halkaisee keskeltä kahtia Henan-katu (tai Henan Nan Lu eli Henan-kadun eteläpää. Niillä nurkin talot muuttuvat parempikuntoisiksi, osa varmaankin on ns. uusvanhaa tuotantoa, ja turistilaumat kasvavat kuten myös heille tarjottavat palvelut. Antiikkia ja Rolekseja löytyy, molemmat varmaan yhtä hyviä sijoituksia. Palveluita on niin ulkomaalaisille kuin paikallisillekkin matkailijoille, niinpä nautin tänään puistokävelyn jälkeen ensin 40 yuanin hintaisen teeseremonian (turismia), rajatta hyvää teetä. Sitten maistuikin höyryttämällä kypsennetty nyytti lihapullatäytteellä (1,5 yuania). Vierestä piti vielä maistaa grillattua pikkulintua （5 yuania), jotain ison rastaan kokoista. Riistamainen maku, ei nyt mikään ihmeellinen. Matkan varrella eräässä kadunkulmassa kaksi nuorta muslimiestä kauppasi lammasvartaita, viidellä yuanilla sai kolme. Katuruokaa riittää, kellon ympäri.

Eilisiltana uskaltauduin Shanghain metroon, se on loistava. Olin aivan tuhraan vältellyt sitä, uskoin tyhmästi matkaoppaaseen ("the rough guide to China"), jossa valitettiin metron umpikiinankielisyyttä. Eipä kannata uskoa, vaikka painovuosi oli 2005. Sujautin metrolla Huangpu-joen itärannalle, Pudongiiin. Täällä ovat tv-torni (Oriental Pearl, 457 m) ja Jinmao - pilvenpiirtäjä, joskus ainakin ollut maailman neljänneksi korkein. Hissillä voi hurauttaa 340 metrin korkeuteen, josta onkin aikamoiset näkymät, kaupungin valoja riittää kauas. Jostain ihmeen syystä sisälle on sijoiteltu kirkkaita mainosvaloja, ja turistijoukkojen salamat välähtelevät taajaan. Ehkä päivällä näkisi paremmin, Jangtse-joelle asti pohjoiseen. Huomaan, että tästä korkeudesta ei ihmistä alhaalla kadulla oikein erota, ei muuten kuin liikkeessä, kun pieni musta varjo kipittää suojatien valkoisten raitojen poikki.

Illalla kotiin palaillessa ostoskadun kävelykatupätkällä korukauppiaat ja muut rihkaman kaupustelijat pystyttävät myyntipaikkojaan hieman kymmenen jälkeen. Joku kohtuullisen ikäinen kaveri laulaa sentimentaalisia lauluja kitaran säestyksellä, jään kuuntelmaan kun hän selvästi kerää kiinalaista yleisöä. Kerjäläistoiminta on tietenkin tässä hienostohotellien liepeillä hyvin järjestettyä, noin kolmensadan metrin välein on joku hommissa. Ei kahdetia kannata, vaikka ehkä jotkut pahvimukin kanssa vaivihkaa kadunkulmassa pummailevat naiset niin voivat tunteakin. Muukin kaupankäynti vilkastuu, vähän häiriöksi asti.

Eilinen talsiminen uuvutti sen verran, että tänään vaelsin vain tuonne edellä mainittuun puistoon ja takaisin. Ja sitten havaitsin, että kaksi viikkoa toiminnassa olleen majapaikkani internet-yhteydet toimivat ! Olen taas vankasti sitä mieltä, että niin kauan kuin jalat kantavat kävely on ehdottomasti paras tapa tutustua uuteen kaupunkiin. On täällä pari kertaa taksillakin ajettu (paljon kalliimmalla kuin Beijingissä), mutta katutasolla näkee ja kuulee paljon. Tänään ajauduin sattumalta kadulle, jonka varrella oli lukuisia kirja- ja paperikauppoja, suurin kirjakauppa seitsenkerroksinen. Tuossa kaupassa monet istuivat tai kykkivät käytävillä, lukemassa. Ei sieltä ihan heti ulos päästy, ja jotain oli pakko ostaa, esimerkiksi Casablanca - DVD kiinaksi dupattuna.

Shanghai, 15.5.2006 klo 20:45