Iso maa - monta junaa

Junamatka Ulaan Baatarista Beijingiin oli aika rankka. Gobin autioimaa oli tietysti upea, mutta pöly kiusasi. Junan käytävällä vaunun toinen pää näkyi kevyen udun läpi. Juna oli kiinalainen ja ravintolavaunu mongolialainen. Nyt junassa oli kuitenkin aivan eri komento, junan päällikkö oli syystä tai toisesta jättänyt kaiken alipäällystönsä viitseliäisyyden varaan. Itse hän istuskeli eräänlaisessa toimistovaunussa, verhot suljettuna ja tuijotteli seinään. Ehkä oli murheita, mahdoton tietää. Alipäällystön asema näkyi kai siinäkin, että virkapuvun lisukkeena käytettiin omia asusteita (punainen slipoveri, nahkaliivit). Töitä ei kuitenkaan turhaa paiskittu, onhan toki mukavampaa läiskiä korttia kuin siivota vessaa. Kohtahan tämä alkoi näkyä ja tuntua nenässä. Tupakointikin alkoi levitä vaunujen eteisistä käytävien päihin. Kiinan puolella luuttu alkoi sitten viuhua sitä rivakammin mitä lähemmäs Beijingiä tultiin. Näin ne vaan muuttuvat turistin mielipiteet, tuli hieman ikävä ensimmäisen junan tiukkista. Toisaalta tässä näkyy kovan kurin kieltein puoli, kun narua vähänkin löysätään homma menee täysin ranttaliksi.

Matkaseura oli taas mainiota. Nuori 15-vuotias mongolityttö, jota isoäiti oli viemässä Beijingiin englanninkieliseen lukioon. Tyttö puhui englantia ja hieman kiinaakin. Kolmas matkustaja oli hollantilainen kirjanpitäjätär, tai mitä nämä nyt ovat, taloushallinnon maistereita. Tässä rauhallisessa seurassa kestin jotenkuten rajamuodollisuudet, johon tämän aika pienen junan osalta kului rapiat kahdeksan tuntia ! Neljä tuntia muhittiin Mongolia puolella ja loput Kiinan puolellla. Siellä vaihdettiin vaunuihin telit, mutta ei siinä ammattimiehillä mennyt kuin joku kolme varttia. Olimme kai myöhässä, matkustajia ei päästetty ulos vaan vaunut matkustajineen heivattiin tunkeilla ylös ja uudet telit alle. Loippuvaihe, noin puolentoista tunnin odotus, oli kaikkein piinallisin. Juna seisoi aseman vieressä, kaiuttimista raikaisi kiinalainen kidutusmusiikki (hempeää pianomusiikkia, vähän jousitaustoja, ja aina alusta uudelleen ja uudelleen ja uudelleen....). Tämän keskeytti silloin tällöin hirmuinen rysähdys, teet melkein syliin, ja usein myös junan torven hurja töräytys. Tuota kesti liian kauan...