Hauskaa vappua !

Täällä kello on varttia vaille yhdeksän, taivas on harmaa ja sadetta luvassa. Majatalo heräilee hiljalleen, join jo kahvit ja hintaan sisältyvän aamiaisen. Sekin on tietysti aika vaatimaton, leipää ja marmeladia tai jotain kummaa suklaatahnaa. Jos haluaa voi ostaa omat einekset jääkaappiin. Henkilökunta laittaa aamupalansa samassa pikku keittiössä, täällä pyörii töissä kymmenkunta henkeä.

Eiliseen postaukseen tärkeä korjaus: ne mongolian kielen kirjoittamisessa käytettävät kaksi "ylimääräistä" kirjaintaa tarvitaan tietysti ä- ja ö-äänteille ! Aika noloa. Ennekuin kukaan ehtii humauttaa tarkennetaan: ei ä-äänteelle vaan äänteelle joka meikäläisillä aakkosilla merkitään saksalaisella u-umlaut - merkillä.

Vietin railakkaan vappuaaton kaupunkin keskusaukion laidalla, Budvar-olutravintolassa samaista juomaa nauttien ja kirjoittelin nipun postikortteja. Hiljaista oli, ja ilta ehti pimetä ennenkuin kymmenen maissa poistuin. Kun postilaatikoita ei näkynyt, kävelin läheiseen postin pääkonttoriin. Siellä nippu ystävällisesti otettiin vastaan, vaikka paikkaa oltiin sulkemassa. Tänään kuulin majapaikan henkilökunnalta, että ei täällä postilaatikoita tunnet. "Jos sellainen olis, niin heti sen joku potkaisis hajalle ja ryöstäs".

Ulaan Baatar on iltaisin niukasti valaistu, vaikka jotain katulamppuja risteyksissä onkin, ja autojen lisäksi asuntojen valot sun muut autttavat. Liikenne on päivisinkin aika hurjaa, ja pimeällä kadun ylittäminen oli vähintään jännittävää puuhaa. Taskulamppu oli mukana, sillä päivällä huomasin että monissa paikoissa viemärinkannet puuttuivat ! Syitä voin vain arvailla.

Mongolia on Mongolia ja Venäjä on Venäjä, mutta erilaisen virkavallan näkyvä (ja arvatenkin myös huomaamattomampi) läsnäolo katukuvassa on aika samanlaista. Pääaiassa kaduilla seisoskelee valtion erilaisia poliiseja, miliisejä ja sotilaita. Myös yksityiset vartiointiliikkeet sun muut suosivat hyvin sotilaallista kuosia pukeutumisessa, on maastopuvut ja maastokengät. Mongoliassa joku viranomaistaho kulkee pitkissä nahkatakeissa. Mongolialaisilla (ja venäläisilläkin ) väkivallan virkamiehillä on ainakin minun silmissäni varsin erilainen tyyli kuin vaikkapa Suomen poliiseilla. Nojaillaan aseman seinään, tupakka rennosti suupielessä, lampsitaan rennosti kädet taskuissa ja hattu jossain rempseässä asennossa. Ehkä kyse on vain turistin yliherkkydestä, erilaisesta kultturista ? Mongoliassa eri elinten edustajia notkuu runsaati keskusaukion laidalla, siellä missä oppositoin jatkuva mielenosoitus ja kolme jurttaa seisovat, toivottavasti vieläkin. Kyllä olemus on vähen sellainen jätkämäinen, "rentu meininki vaikka velkojamiehet katolla hyppis". Koitin ottaa joitain valokuvia, ehkä saan ne tännekin.